Pirkko Valtola: Kokemukset, näkemykset ja ajatukset päättäjänä

Sote-uudistus ja sen vaikutukset: Mahdollisuudet ja haasteet

Valtola analysoi sote-uudistuksen vaikutuksia monesta näkökulmasta. Hänen mukaansa uudistuksen lähtökohdat olivat järkeviä, mutta toteutus on ollut osittain ongelmallinen. Hän korostaa, että järjestelmään on investoitu huomattavia summia – esimerkiksi rahoitus on kasvanut merkittävästi alkuvaiheesta, mutta silti keskustelua käydään jatkuvasti rahoituksen riittävyydestä.

Hänen mukaansa hyvinvointialueiden yhdistäminen tässä vaiheessa ei ole järkevää, koska järjestelmää ollaan vasta kehittämässä. Jos yhdistymisiä tehtäisiin nyt, se voisi johtaa epäselvyyksiin hallinnossa ja palveluiden saavutettavuuden heikkenemiseen erityisesti pienillä alueilla. Hän tuo esiin, että esimerkiksi Etelä-Savo on hoitanut sote-palveluja tehokkaammin kuin jotkut suuremmat alueet, ja hän pelkää, että yhdistymiset johtaisivat pienten alueiden palveluiden katoamiseen.

Hän vertaa Etelä-Savon tilannetta Pohjois-Savoon, jossa hoitojonot ovat pidempiä ja ikäihmisten asumispalveluihin odottavia on huomattavasti enemmän. Hänen mukaansa pienuus voi olla myös etu, koska sen ansiosta palveluita voidaan hallita ketterämmin ja varmistaa, että alueen erityispiirteet huomioidaan.

Terveydenhuollon talous: Rahankäyttö ja resurssien hallinta

Valtola tuo esiin sen, että vaikka sote-rahoitus on kasvanut, rahankäytössä on yhä haasteita. Hän kritisoi aiempia investointeja, joiden seurauksena on rakennettu monia uusia terveyslaitoksia, joita ei välttämättä tarvita tai jotka sijaitsevat väärässä paikassa. Hän painottaa, että tulevien investointien täytyy perustua tarkkaan harkintaan ja palvelutarpeiden todelliseen arviointiin.

Hän myös nostaa esiin sen, että kuntien ja hyvinvointialueiden talous on tiukilla, ja vaikka rahoitusjärjestelmässä on ongelmia, tärkeämpää on resurssien tehokas käyttö kuin jatkuva lisärahoituksen hakeminen. Hän pitää tärkeänä sitä, että alueiden täytyy tehdä sopeuttamistoimia, mutta hän vastustaa liian äkillisiä leikkauksia, jotka voisivat vaarantaa perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelut.

Hän korostaa myös hoitoprosessien tehostamista ja palveluketjujen sujuvoittamista siten, että potilaita ei siirrellä tarpeettomasti eri yksiköiden välillä. Hoitopolun tulee olla selkeä, ja vastuu potilaan hoidosta tulee olla yhdellä taholla. Tämä vähentäisi päällekkäistä työtä ja vapauttaisi resursseja tehokkaampaan käyttöön.

Työvoimapula ja lääkärikoulutus

Yksi Valtolan suurimmista huolenaiheista on lääkäripula ja lääkärikoulutuksen ongelmat. Hän kritisoi nykyistä lääkärikoulutusjärjestelmää, jossa lääkärit suorittavat lyhyitä työjaksoja eri paikoissa, mutta eivät jää pitkäaikaisiin virkoihin. Hän pitää tätä suurena syynä siihen, miksi perusterveydenhuollossa on vaikeuksia ylläpitää jatkuvuutta ja pysyviä hoitosuhteita.

Omalääkärimalli ja hoidon jatkuvuus

Hän kannattaa kokeiluja, joissa omalääkäri -mallia voisi testata niillä alueilla, joissa on riittävästi vakituisia lääkäreitä. Lisäksi hän pitää tärkeänä sitä, että lääkärien työmäärää ja tehokkuutta seurataan tarkemmin. Hän tuo esiin huolensa siitä, että nykyisin jotkut lääkärit hoitavat vain muutaman potilaan päivässä, mikä ei ole kestävää julkisen terveydenhuollon resurssien näkökulmasta.

Valtola kannattaa omalääkärimallia, koska se luo pysyvyyttä hoitosuhteisiin ja parantaa lääkärin ja potilaan välistä luottamusta. Hän näkee mallin kuitenkin nykypäivään sovitettuna, jossa lääkärit työskentelevät tiimeissä hoitajien kanssa.

Tiedon jakaminen, digitalisaatio ja tekoäly

Valtola näkee, että tiedonkulku terveydenhuollossa tulisi parantaa. Hän vertaa Suomen tilannetta Viroon, jossa tieto on aktiivisesti käytettävissä eikä vain arkistoituna. Suomessa Kanta-järjestelmä toimii pääasiassa arkistona, mikä hidastaa tietojen käyttöä hoitotilanteessa.

Hän ehdottaa mallia, jossa eri järjestelmät voisivat hakea tarvittavat tiedot yhteisestä tietovarastosta ilman, että kaikkien järjestelmien pitäisi olla yhteensopivia keskenään.

Valtola suhtautuu myönteisesti tekoälyn ja digitaalisten palveluiden hyödyntämiseen terveydenhuollossa. Hän näkee, että tekoäly voi nopeuttaa prosesseja ja helpottaa lääkäreiden ja hoitajien työtä, mutta hän painottaa, että se ei voi korvata inhimillistä asiantuntemusta.

Hän mainitsee, että tekoälyyn perustuvia ratkaisuja on jo kokeiltu joillakin hyvinvointialueilla, mutta tietosuoja ja lainsäädännölliset kysymykset voivat hidastaa niiden käyttöönottoa. Hänen mukaansa olisi tärkeää kehittää järjestelmiä, jotka mahdollistavat potilastiedon nopean ja sujuvan liikkumisen eri yksiköiden välillä, jotta vältetään turhat tutkimukset ja viivästykset hoitoketjuissa.

Päätöksenteon pitkäjänteisyys ja poliittisten muutosten vaikutukset

Valtola kritisoi sitä, että hyvinvointialueilla tehtävät päätökset ovat usein riippuvaisia hallituksen vaihteluista. Hän pitää tärkeänä, että sote-palveluiden kehittäminen olisi pitkäjänteistä ja että uudistuksia ei peruttaisi aina uuden hallituksen myötä. Hänen mukaansa sote-palveluiden kehittäminen vaatii yli vaalikausien ulottuvaa suunnittelua, eikä lyhytnäköisiä poliittisia ratkaisuja.

Johtopäätökset: Kestävää kehitystä ja harkittua päätöksentekoa

Pirkko Valtolan näkemykset osoittavat, että hän tarkastelee sote-uudistusta sekä ammattilaisen että päättäjän näkökulmasta. Hän korostaa hyvinvointialueiden itsenäisyyden merkitystä, työvoimapulan ratkaisemista, resurssien tehokasta käyttöä ja päätöksenteon pitkäjänteisyyttä.

Hän painottaa, että järjestelmän kehittäminen ei saa tapahtua liian nopeasti ja että päätöksentekijöiden on oltava valmiita tekemään vaikeita mutta kestäviä ratkaisuja. Hänen mukaansa sote-sektorin tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin resurssit osataan kohdentaa ja kuinka tehokkaasti päätöksenteko pystyy vastaamaan muuttuvaan palvelutarpeeseen.

Pirkko Valtola

Pirkko Valtola on Etelä-Savon hyvinvointialueen aluevaltuutettu ja aluehallituksen 2. varapuheenjohtaja. Hänellä on noin 40 vuoden kokemus lääkärintyöstä sekä työterveydenhuollon johtotehtävistä toimitusjohtajana. Tämä monipuolinen tausta on muovannut hänen näkemyksiään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksista, joissa hän painottaa johdonmukaista ja pitkäjänteistä päätöksentekoa sekä alueellisten erityispiirteiden huomioimista. Valtola suhtautuu uudistuksiin kriittisen rakentavasti, yhdistäen asiantuntemuksensa käytännönläheiseen lähestymistapaan.