Niina Alho: Realismia ja ratkaisukeskeisyyttä hyvinvointialueella

Talouden realiteetit ja rahoituksen haasteet

Niina Alho näkee hyvinvointialueen taloustilanteen kylmänä faktana: alijäämän kattaminen vuoteen 2026 mennessä on käytännössä mahdotonta ilman merkittäviä palveluleikkauksia. Hänen ratkaisukeskeinen lähestymistapansa korostaa neuvotteluja valtiovarainministeriön kanssa rahoituslainsäädännön joustoista, sillä ilman rakenteellisia muutoksia palveluiden leikkaukset olisivat väistämättömiä.

Alhon näkemyksen mukaan sote-palveluiden ongelmia ei ratkaista pelkästään yksittäisillä korjausliikkeillä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista tarkastelua hoitopolkujen ja palvelukokonaisuuksien osalta. Hän pitää hoitajamitoituksen muutoksia esimerkkinä siitä, miten yksittäiset päätökset voivat vaikuttaa laajemmin henkilöstötilanteeseen ja palveluiden laatuun. Hänen mielestään ikääntyneiden palveluissa keskeistä olisi ennaltaehkäisevän kuntoutuksen kehittäminen.

Hoitopolkujen kehittäminen ja resurssien kohdentaminen

Alho korostaa, että hoitopolkujen sujuvuus on avainasemassa terveyspalveluiden tehokkuuden parantamisessa. Hän näkee, kuinka sairaaloiden osastopaikkapula heijastuu päivystyksiin, estäen leikkaustoimintaa ja vaarantaen erikoissairaanhoidon hoitotakuun toteutumisen. Hänen näkemyksensä mukaan resurssien tulee kohdistua perustasolle ja ennaltaehkäisyyn, mikä vähentäisi painetta erikoissairaanhoidossa ja loisi paremman pohjan koko järjestelmän kestävyyteen.

Esimerkkinä pitkän aikavälin ajattelusta Alho nostaa maksuttoman ehkäisyn nuorille, jonka on tutkimusten mukaan osoitettu olevan kustannusneutraali ja pitkällä aikavälillä säästävän yhteiskunnan varoja. Hänen turhautumisensa säästöpaineisiin näkyy siinä, kuinka lyhytnäköiset leikkaukset voivat kumota tutkitusti tehokkaat toimenpiteet.

Lääkärien työpanos ja hoidon jatkuvuus

Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon vertailu saa Alhon mukaan helposti virheellisiä sävyjä. Hän huomauttaa, että julkisella puolella lääkäreillä on monenlaisia työtehtäviä, joita ei yksityissektorilla samalla tavalla ole. Vastaanottojen määrän vertaaminen suoraan on siis harhaanjohtavaa, koska julkisella puolella hoidetaan usein monisairaita ja erityistä asiantuntemusta vaativia potilaita.

Hoidon jatkuvuuden parantamiseksi Alho kannattaa oma lääkäri -mallia ja tiimityöskentelyä, jossa potilas tapaa pääosin samoja ammattilaisia. Tämä säästäisi resursseja ja parantaisi hoidon laatua, erityisesti pitkäaikaissairaiden ja monisairaiden kohdalla.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ja valinnanvapaus

Terveydenhuollon eri toimijoiden yhteistyö ja tietojen liikkuminen ovat Alhon mukaan avaintekijöitä palveluiden kehittämisessä. Hän näkee Euroopan terveystietoalueasetuksen tuovan uusia mahdollisuuksia, mutta huomauttaa, että tietosuojakysymykset ja järjestelmien tekniset haasteet ovat vielä ratkaisematta.

Työterveyshuollon ja julkisen sektorin väliset epäselvyydet ovat Alhon mukaan yksi suurimmista haasteista. Hän pitää kestämättömänä nykyistä käytäntöä, jossa työterveyshuolto ei hoida potilasta alusta loppuun, vaan potilas joutuu hakemaan lisähoitoa perusterveydenhuollosta. Tällainen järjestelmän pirstaleisuus kuormittaa sekä potilaita että julkisia palveluita turhaan.

Yhteistyö alueiden ja kuntien välillä

Alho näkee, että hyvinvointialueiden yhteistyössä on vielä kehitettävää, vaikka Varsinais-Suomessa on pitkä perinne erikoissairaanhoidon yhteistyöstä. Hän painottaa, että esimerkiksi henkilöstön rekrytoinnissa ja palveluiden järjestämisessä voisi olla enemmän yhtenäisiä käytäntöjä yli hyvinvointialueiden rajojen.

Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden palveluissa yhteistyön merkitys korostuu. Alho pitää perhekeskusmallia keskeisenä työkaluna, jotta perheiden tukipalvelut olisivat helposti saavutettavissa ja ammattilaiset voisivat tehdä matalan kynnyksen yhteistyötä. Hänen mukaansa palveluiden tehokkuus ja vaikuttavuus syntyvät siitä, että ne sijoitetaan sinne, missä ihmiset niitä tarvitsevat.

Sairaalaverkkouudistuksen vaikutukset

Sairaalaverkkouudistus on ollut yksi Alhon suurimmista huolenaiheista. Salon sairaalan yöpäivystyksen lakkautus ja vaativan leikkaustoiminnan siirtäminen Turkuun on hänen mielestään päätös, joka ei perustu realistisiin laskelmiin. Hän kritisoi voimakkaasti sitä, että STM:n laskelmat eivät ottaneet huomioon kaikkia vaikutuksia ja että päätöksellä saattaa olla jopa negatiivisia taloudellisia seurauksia.

Erityisesti ensihoidon kuormitus huolestuttaa Alhoa. Päätöksen myötä ensihoidon resursseja on arvioitava uudelleen, mikä jo itsessään lisää kustannuksia. Lisäksi päiväkirurgian keskittäminen Saloon voi aiheuttaa ongelmia pitkien matkojen takia, sillä potilaiden tulisi päästä kotiin saman päivän aikana. Alhon mukaan päätös ei siis ole säästänyt, vaan luonut uusia haasteita.

Realismia ja tahtoa muuttaa järjestelmää

Niina Alhon näkemyksistä välittyy sekä realismi että tahto löytää kestäviä ratkaisuja. Hän ymmärtää hyvinvointialueiden taloudellisen tilanteen vaikeudet, mutta peräänkuuluttaa päätöksenteon pohjaamista tutkimustietoon ja pitkäjänteiseen suunnitteluun.

Alho ei usko nopeisiin ja helppoihin ratkaisuihin, vaan painottaa, että resurssien kohdentaminen ennaltaehkäisyyn ja peruspalveluihin on ainoa kestävä tapa rakentaa tehokas ja oikeudenmukainen terveydenhuoltojärjestelmä. Hänen puheestaan paistaa huoli, mutta myös vahva usko siihen, että ratkaisuja voidaan löytää, kunhan päätöksiä tehdään harkiten ja yhteistyössä.

Niina Alho

Niina Alho on määrätietoinen ja ratkaisukeskeinen varsinaissuomalainen poliitikko, joka on omistanut uransa terveydenhuollon kehittämiselle ja yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Hän on kaupunginvaltuutettu ja toimii Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aluehallituksen varapuheenjohtajana. Koulutukseltaan Alho on terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja ja lähihoitaja, ja hänellä on laaja kokemus hoitotyöstä sekä hallinnollisista tehtävistä. Työuransa ohella hän jatkaa opintojaan kauppatieteissä ja tekee keikkatyötä kotihoidossa, mikä kertoo hänen sitoutumisestaan jatkuvaan oppimiseen ja käytännönläheiseen otteeseen. Omakokemus erilaisten lähtökohtien vaikutuksista ovat muovanneet hänestä rohkean ja työteliään ihmisen. Alho uskoo tietoon perustuvaan päätöksentekoon ja painottaa yhteiskunnan eriarvoistumisen torjumista sekä hyvinvointivaltion turvaamista tuleville sukupolville.