Hanna Laine: Haavoittuva hyvinvointialue – realistinen mutta toiveikas katse tulevaan

Hyvinvointialueiden todellisuus: Rahoituksen rajat ja vaikeat päätökset

Hanna Laineen kokemukset aluehallituksen ensimmäisenä varapuheenjohtajana piirtävät kuvan tilanteesta, jossa hyvinvointialueet tasapainoilevat rajallisten resurssien ja kasvavien tarpeiden välillä. Hän tunnistaa, että alueilla on toisaalta paljon mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta samalla toimintaa rajoittaa tiukka rahoituskehys.

Laine kuvaa, miten palveluverkkoa on jouduttu karsimaan, omaishoidon tukea leikkaamaan ja perusterveydenhuollon toimipisteitä sulkemaan. Samalla on yritetty kehittää uusia, kustannustehokkaita tapoja toteuttaa palveluita, mutta realiteetti on karu: nykyisellä rahoituksella pystytään juuri ja juuri turvaamaan lakisääteiset palvelut, ja tämäkin vaatii jatkuvia sopeutustoimia.

Pirkanmaalla talouden tasapaino saattaa olla saavutettavissa vuoteen 2026 mennessä, mutta matka sinne on kivinen. Säästöjä on revitty ennaltaehkäisevistä palveluista, kuten ikäihmisten päiväkeskuksista. Laine ei peittele pettymystään siihen, että valtio vierittää vastuuta hyvinvointialueille, vaikka nämä eivät voi itse vaikuttaa rahoituksensa määrään.

Sote-uudistus: Kasvavat kulut ja suuremmat hartiat

Laine ei pidä sote-uudistusta sinänsä syypäänä kustannusten kasvuun, vaan hän näkee sen osana suurempaa kokonaisuutta. Kustannusten nousun taustalla ovat muun muassa koronapandemia, hoitovelan kasvu, Ukrainan sodan tuoma inflaatio, hoitajien palkkaratkaisut sekä väestön ikääntyminen.

Hän huomauttaa, että sote-uudistuksen tavoitteena ei ollut kustannusten leikkaaminen, vaan niiden kasvun hillitseminen. Kuitenkin, vaikka hallinto on nyt vahvempi ja resursseja voidaan jakaa joustavammin, Laine on huolissaan siitä, kuinka pitkälle tämä riittää.

Ennaltaehkäisevät palvelut uhattuna – tulevaisuuden noidankehä?

Yksi Laineen suurimmista huolista liittyy ennaltaehkäisevien palveluiden heikkenemiseen. Hän näkee, että leikkaukset tällaisiin palveluihin ovat lyhytnäköisiä, koska ne johtavat pidemmällä aikavälillä raskaampien ja kalliimpien hoitotoimenpiteiden lisääntymiseen.

Kun ikäihmiset jäävät ilman päivätoimintaa, he hakeutuvat päivystyksiin ja sairaaloihin, vaikka varsinaista lääketieteellistä hätätilannetta ei olisikaan. Kun perheiden tuet heikkenevät, pahoinvointi lisääntyy, mikä kasvattaa lastensuojelun ja päihdepalveluiden kuormitusta. Laine kuvaa tätä ilmiötä osuvasti ”hölmöläisten peiton jatkamisena”: säästetään yhdestä kohtaa, mutta syntyy uusia lisäkustannuksia toisaalle.

Tietojärjestelmät ja yhteistyö kuntien kanssa – ratkaisevia pullonkauloja

Laine korostaa, että hyvinvointialueen ja kuntien yhteistyö on edelleen monin paikoin vajavaista. Esimerkiksi oppilashuollon tiedonkulku on ollut haaste, koska eri kunnilla on ollut erilaisia käytäntöjä tietojen jakamisessa. Hän uskoo, että osin yhtenäinen datapohja parantaisi palvelujen sujuvuutta ja mahdollistaisi myös paremman hoitoketjujen hallinnan.

Toisaalta hän kritisoi sitä, kuinka jäykkiä ja suljettuja terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat. Ohjelmistotalot pitävät tiukasti kiinni rajapinnoistaan, mikä hankaloittaa tiedon siirtymistä eri palveluntuottajien välillä. Hän pitää yhteistä ratkaisua välttämättömänä, jotta sekä julkinen että yksityinen sektori voisivat toimia saumattomasti yhdessä.

Lääkärien työnkuva ja tehokkuuden ongelmat

Perusterveydenhuollossa lääkärien vastaanottokäyntien määrä on laskenut, ja Laine näkee tässä useita syitä. Hallinnollinen työ ja kirjaamisvelvoitteet kuormittavat lääkäreitä, ja hän uskoo, että hoitajien roolin vahvistaminen voisi keventää lääkärien työtaakkaa.

Hän ei kannata lääkärien työpanoksen julkista vertailua, mutta pitää tärkeänä, että sisäisesti seurataan työn tehokkuutta. Hän muistuttaa, että julkinen terveydenhuolto hoitaa usein kaikkein vaikeimmat ja monimutkaisimmat potilastapaukset, mikä luonnollisesti vaatii enemmän aikaa per potilas.

Erikoistuneet yksiköt ja sairaalaverkko – onnistumisia ja kehityskohteita

Laine pitää Pirkanmaan erikoistuneita yksiköitä, kuten Coxaa ja Sydänsairaalaa, onnistuneina esimerkkeinä toimivasta palvelusta. Niissä keskitetty erikoisosaaminen mahdollistaa korkean laadun ja tehokkuuden. Hän kuitenkin muistuttaa, että tällaisten yksiköiden luominen jokaiseen hyvinvointialueeseen ei olisi realistista – osaajia ei yksinkertaisesti riitä.

Sairaalaverkon osalta Laine näkee ongelmia päivystyspalveluiden saatavuudessa. Valkeakosken yöpäivystyksen lakkautus on lisännyt painetta Tampereen Acutaan, mutta hän pohtii, kuinka suuri vaikutus tällä päätöksellä lopulta on ollut. Hänen mukaansa alueen väestönkasvu on itsessään lisännyt päivystysten ruuhkautumista.

Hoidon jatkuvuus ja valinnanvapaus – miten löytää tasapaino?

Laine on vahva omalääkäri- ja omahoitajamallien kannattaja. Hän uskoo, että potilaiden hoidosta vastaavan, pysyvän tiimin avulla saavutettaisiin sekä inhimillisempää hoitoa että parempaa kustannustehokkuutta.

Hän suhtautuu varovaisesti suurten yksityisten terveyspalvelutuottajien rooliin julkisen soten rinnalla, mutta on kiinnostunut pienimuotoisemmista ratkaisuista, kuten itsenäisten ammatinharjoittajien mallista. Hän korostaa, että monituottajamalli on hyvä niin kauan kuin sitä toteutetaan harkitusti ja suunnitelmallisesti.

Tiedolla johtaminen ja tekoäly – tulevaisuuden mahdollisuudet

Laine pitää tiedolla johtamista välttämättömänä, jotta palveluita voidaan kehittää vaikuttavuuden perusteella. Hän uskoo, että tekoälyllä ja muilla digiratkaisuilla voisi olla merkittävä rooli esimerkiksi riskiryhmien tunnistamisessa ja hoitoketjujen sujuvoittamisessa.

Toivoa, mutta myös realismia

Hanna Laine ei maalaa kuvaa täydellisestä sote-uudistuksesta tai ongelmattomasta tulevaisuudesta. Hän ymmärtää realiteetit ja tunnistaa, että rahoitus tulee jatkossakin olemaan tiukilla. Hän kuitenkin näkee myös ratkaisuja: parempi yhteistyö kuntien kanssa, vahvempi ennaltaehkäisy, tietojohtamisen kehittäminen ja lääkärien työn organisointi voivat auttaa.

Hänen puheestaan kuuluu turhautuminen lyhytnäköisiin leikkauksiin, mutta samalla myös halu etsiä toimivia ratkaisuja. Laine ei ole ihminen, joka vain kritisoi – hän haluaa löytää keinoja, joilla hyvinvointialueet voisivat toimia kestävästi ja inhimillisesti tulevaisuudessa.

Hanna Laine

Hanna Laine on lähihoitaja ja esiopetuksen päivähoitaja, jolla on laaja kokemus hoito- ja varhaiskasvatusalalta. Hän on nähnyt läheltä hoitoalan haasteet ja tunnistaa palveluiden turvaamisen merkityksen. Toimittuaan kuntapolitiikassa ja Pirkanmaan maakuntahallituksessa hän on keskittynyt julkisten palveluiden kehittämiseen ja palkansaajien oikeuksien puolustamiseen. Laine korostaa, että hoito- ja varhaiskasvatusalan työoloja on parannettava ja palveluiden saatavuus turvattava, jotta hyvinvointiyhteiskunta voi säilyä kestävänä.