SDP:n aluevaaliohjelman äärellä

Hoidon laadun ja vaikuttavuuden seuranta on terveydenhuollon perusta

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on suuren muutoksen edessä. Hoitoon pääsyn nopeuttaminen, hoitoketjujen sujuvoittaminen ja palveluiden yhdenvertainen saatavuus ovat SDP:n keskeisiä tavoitteita, mutta niiden toteutuminen edellyttää paitsi poliittista tahtoa, myös tehokkaita tietopohjaisia ratkaisuja. Ilman ajantasaista ja kattavaa alueellista datapohjaa emme voi ymmärtää, miten hoitopolut toimivat käytännössä.

Alueellinen datapohja on välttämätön hoitoprosessien analysoimiseksi

Hoidon laatu ja vaikuttavuus ovat keskeisiä mittareita järjestelmän toimivuudelle. Suomalaisessa terveydenhuollossa on perinteisesti keskitytty suoritteisiin: kuinka monta lääkärikäyntiä on tehty, kuinka monelle potilaalle on määrätty hoitoa. Mutta pelkkä lukumäärätieto ei kerro, paranevatko ihmiset ja saavatko he oikeanlaista hoitoa oikeaan aikaan. Hoidon vaikuttavuuden seuranta edellyttää monipuolista tietopohjaa, joka huomioi hoitokäytäntöjen ja -polkujen sujuvuuden, hoidon laadun sekä resurssien saatavuuden ja kohdentamisen.

Tällä hetkellä Kanta-palveluiden tietopohja ei riitä tähän tehtävään. Se sisältää yksittäisiä potilaskertomuksia ja hoitomerkintöjä, mutta se ei anna alueellista kokonaiskuvaa siitä, miten potilaat liikkuvat järjestelmässä, missä syntyy pullonkauloja ja millä alueilla resurssit ovat alimitoitettuja. Tämä on suuri ongelma, sillä hoitopolkujen tehokas kehittäminen vaatii laajempaa data-analytiikkaa, jossa yhdistetään eri palveluiden käyttö, resurssien saatavuus ja potilaiden hoidon jatkuvuus.

Omalääkäri- ja omahoitajamalli hoidon jatkuvuuden tukena

Omalääkäri- ja omahoitajamalli on SDP:n ratkaisu perusterveydenhuollon sujuvoittamiseen. Sen avulla potilas saa hoitoa tutulta ammattilaiselta, mikä vähentää pompottelua ja parantaa hoidon jatkuvuutta. Tällaisen mallin tehokas toteuttaminen kuitenkin edellyttää, että alueellisesti voidaan seurata hoitohenkilöstön saatavuutta ja potilasvirtojen jakautumista eri hoitoyksiköihin. Ilman alueellista tietopohjaa riskinä on, että omalääkärimalli ei toimi niillä alueilla, joissa lääkäriresursseja on liian vähän suhteessa väestöpohjaan.

Nuorten mielenterveyspalveluiden kehittäminen ja omaehtoinen voinnin seuranta

Nuorten mielenterveyspalveluiden kehittäminen on toinen keskeinen teema. Tällä hetkellä palveluiden saatavuus vaihtelee merkittävästi eri hyvinvointialueilla, eikä järjestelmään ole rakennettu yhtenäistä tapaa seurata, miten hoitoketjut toimivat. Nuori voi jäädä jonottamaan apua viikkoja, joskus kuukausia, ilman että kukaan järjestelmässä tunnistaa tilanteen kriittisyyttä. Tilannetta pahentaa se, että nykyinen tiedonkeruu ei huomioi potilaan omaa kokemusta ja voinnin seurantaa. Jos ihmiset voisivat raportoida itse vointinsa tilaa helposti esimerkiksi mobiilipalveluiden kautta, voitaisiin ennaltaehkäistä ongelmien paheneminen ja varmistaa, että apua tarjotaan juuri silloin, kun sitä tarvitaan.

Tekoäly ja resurssien hallinta hoitopolkujen optimoinnissa

Hoitokäytäntöjen kehittäminen ei ole mahdollista ilman kattavaa tilannekuvaa, joka huomioi sekä palveluiden kysynnän että resurssien saatavuuden. Tämä pätee erityisesti sairaaloihin, sote-keskuksiin ja kotihoitoon, joissa henkilöstön ja tilojen kapasiteetti määrittää, kuinka tehokkaasti hoitoa voidaan tarjota. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon kontrollikäyntien tarvetta voidaan vähentää, jos perusterveydenhuollossa on riittävästi resursseja seurantaan ja potilaiden tilan arviointiin. Samoin kotihoidossa voidaan ennaltaehkäistä sairaalahoitojaksoja, jos potilaiden vointia seurataan systemaattisesti ja tarvittavat tukitoimet pystytään aktivoimaan oikea-aikaisesti.

Tekoälyn rooli hoitoprosessien tehostamisessa on merkittävä. Automaattinen tiedon analysointi voi auttaa tunnistamaan, missä hoitopoluissa on viiveitä ja millä alueilla resurssit eivät kohtaa kysyntää. Lisäksi tekoäly voi auttaa henkilöstöresurssien kohdentamisessa, esimerkiksi optimoimalla työvuorosuunnittelua ja potilaiden ohjautumista eri hoitoyksiköihin. Yksilötason hoidon vaikuttavuutta voidaan arvioida tarkemmin, kun potilaiden hoitohistoria, hoitovaste ja omaraportoidut vointitiedot yhdistetään samaan analytiikkaan.

Jotta hoitopolkuja voidaan kehittää, tarvitaan alueellinen datapohja, joka kokoaa yhteen tietoa palveluiden käytöstä, hoitohenkilöstön resursseista ja potilaiden hoitopoluista. Kanta-palvelut eivät yksinään riitä tähän tehtävään, vaan tarvitaan järjestelmä, joka mahdollistaa hoitopolkujen kokonaisvaltaisen analysoinnin ja resurssien tehokkaan kohdentamisen. Samalla on tärkeää, että potilaat voivat itse raportoida vointinsa ja saada yksilöllistä, reaaliaikaista tukea. Tämä ei ainoastaan sujuvoita hoitoketjuja, vaan myös vähentää tarpeettomia sairaalajaksoja ja varmistaa, että hoidon laatu ja vaikuttavuus paranevat kaikilla hyvinvointialueilla.

Huom: teksti on www.sotensuunta.fi – sivuston näkemys aluevaaliohjelmasta