Luottamuksen palapeli – Harri Lehtonen ratkaisujen äärellä

Tilannekuva: Mistä tullaan ja minne mennään?

Harri Lehtonen painottaa, että hyvinvointialueuudistuksen ensimmäinen kausi on ollut keskeneräinen prosessi, jossa rakentaminen on edelleen kesken. Hän korostaa, että uuden valtuustokauden tärkein tehtävä on muodostaa yhteinen tilannekuva – mistä lähdettiin, mitä on saatu aikaiseksi ja mitkä palapelin palat ovat vielä paikalleen loksahtamatta.

Erityisen tärkeänä hän pitää kansalaisten ja päättäjien luottamuksen vahvistamista. Muutokset ovat herättäneet vastustusta, mutta Lehtosen mukaan on keskeistä, että viestinnän ja median kautta tuodaan esiin myös uudistusten positiiviset puolet.

Palveluverkko ja kuntien rajat – mielikuvien murros

Lehtonen nostaa esiin kuntarajojen hämärtymisen ja uuden alueellisen palveluverkkomallin omaksumisen haasteet. Hän huomauttaa, että monet eivät vielä hahmota, ettei palvelut ole enää kuntakohtaisia, vaan hyvinvointialueen vastuulla. Tämä on aiheuttanut epävarmuutta ja vastustusta. Hänen mukaansa on tärkeää rakentaa luottamusta siihen, että palvelut toimivat uudessa järjestelmässä.

Palveluverkon sopeuttaminen taloudellisiin realiteetteihin on herättänyt tunteita, ja Lehtonen peräänkuuluttaa huolellista tarkastelua: ovatko tehdyt leikkaukset ja keskittämiset todella tuottaneet odotettua taloudellista hyötyä? Hänen mukaansa päätösten tulisi siirtyä talouskeskeisyydestä enemmän toiminnalliseen tarkasteluun, jotta palvelut pysyvät ihmisläheisinä ja tehokkaina.

Yhteistyö vai politikointi? Päättäjien suunta haussa

Lehtonen näkee, että hyvinvointialueiden päätöksenteossa on ollut liikaa tuleviin vaaleihin tähtäävää politikointia ja vastakkainasettelua. Hän peräänkuuluttaa yhteistyön vahvistamista, jotta päätöksenteossa löydetään yhteisiä ratkaisuja pelkän ideologisen kiistelyn sijaan.

Hän kritisoi median roolia päätöksenteon käsittelyssä ja toivoo rakentavampaa viestintää kansalaisille. Lehtonen uskoo, että julkisuuteen pitäisi tuoda myös ne asiat, jotka uudistuksessa ovat toimineet hyvin – ei pelkästään epäkohtia ja kritiikkiä.

Omalääkäri -malli ja ammattiharjoittajamalli – eri polut, sama päämäärä?

Yksi eniten tunteita herättävistä aiheista on ollut omalääkäri -malli, joka on saanut kansalaisten vahvan tuen. Lehtosen mukaan tämä toimintamalli pitäisi säilyttää ja kehittää, mikäli siihen löytyy resurssit. Hän myöntää, että lääkäripula ja resurssit ovat todellinen haaste, mutta uskoo, että Satakunnassa on valmiutta kehittää tätä palvelua edelleen.

Samalla keskustelua on käyty ammattiharjoittajamallista, jossa lääkäreille maksettaisiin suoritusten mukaan. Tämä malli ei ole vielä noussut vahvasti esiin Satakunnassa, mutta Lehtonen pitää tärkeänä, että erilaisia vaihtoehtoja tutkitaan ja niiden toimivuutta arvioidaan rinnakkain.

Henkilöstöpula ja työhyvinvointi – kriisin keskellä motivaation löytäminen

Terveydenhuollon ammattilaisten jaksaminen on Lehtosen mukaan kriittinen kysymys. Työuupumus, epävarmuus työpaikoista ja jatkuvat YT-neuvottelut ovat kuormittaneet henkilökuntaa. Hän painottaa, että työhyvinvoinnin parantaminen ja työolosuhteiden kehittäminen ovat avaintekijöitä henkilöstön pitovoiman vahvistamisessa.

Hän tuo esiin myös kansainvälisen työvoiman merkityksen ja muistuttaa, että ulkomaisten ammattilaisten rekrytointi voi olla yksi ratkaisu työvoimapulaan. Kuitenkin hän korostaa, että osaamisen ja kielitaidon on oltava riittävällä tasolla, jotta palveluiden laatu säilyy korkeana.

Tekoäly ja digitalisaatio – tulevaisuuden työkalut hoitojonojen purkamiseen?

Digitalisaatio ja tekoäly ovat tulevaisuuden työkaluja, mutta Lehtosen mukaan niiden käyttöönotto on vasta alkuvaiheessa. Hän pitää digitaalista hoitoa tärkeänä lisänä hoitojonojen purkamiseen ja terveyspalveluiden saatavuuden parantamiseen, mutta muistuttaa, että se ei voi korvata kaikkia lähipalveluita.

Erityisesti digitaaliset vastaanotot ovat jo auttaneet ihmisiä saamaan nopeammin hoitoa, mutta haasteena on edelleen ihmisten kokema luottamus etävastaanottoihin. Lehtonen uskoo, että digitaalisten terveystarkastusten ja etähoidon kehittyessä niiden hyväksyntä kasvaa.

Nuoret, perheet ja kouluyhteistyö – uusi aika, uudet rakenteet

Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen yhteistyö varhaiskasvatuksessa ja kouluterveydenhuollossa on ollut murrosvaiheessa, mutta Satakunnassa siirtymä on Lehtosen mukaan sujunut suhteellisen hyvin. Hän näkee, että tärkeintä on ollut säilyttää läheinen yhteistyö kouluterveydenhoitajien, kuraattorien ja psykiatristen sairaanhoitajien kanssa.

Lehtonen pitää tärkeänä, että eri sektorien välinen yhteistyö kehittyy ja että päätöksenteossa keskitytään enemmän ratkaisuihin kuin epäkohtien korostamiseen. Erityisesti nuorten mielenterveyspalveluiden kehittäminen on yksi kriittisimmistä haasteista, jonka parissa työtä täytyy jatkaa.

Johtopäätös: Luottamuksen rakentaminen on kaiken perusta

Lehtosen haastattelusta nousee yksi selkeä teema: luottamuksen rakentaminen. Olipa kyse päättäjien välisestä yhteistyöstä, kansalaisten palvelukokemuksesta, henkilöstön jaksamisesta tai digitalisaation käyttöönotosta, kaiken perustana on luottamus.

Hän uskoo, että seuraavan valtuustokauden tärkein tehtävä on löytää yhteiset ratkaisut ja lopettaa tarpeeton politikointi. Luottamuksen rakentaminen vie aikaa, mutta hänen mukaansa se on ainoa tapa varmistaa, että hyvinvointialueuudistus toimii tarkoituksensa mukaisesti – ihmisten hyväksi.

Harri Lehtonen

Harri Lehtonen on pitkän linjan kunnallispoliitikko ja kasvatustieteiden maisteri, joka toimii tällä hetkellä Satakunnan hyvinvointialueen aluehallituksen puheenjohtajana. Hänellä on pitkä kokemus päätöksenteosta, sillä hän on ollut Euran kunnanhallituksen puheenjohtaja vuodesta 2001 sekä Satakunnan Sosialidemokraattien puheenjohtaja vuodesta 2007.

Lehtonen tunnetaan yhteistyökykyisenä ja harkitsevana johtajana, jolla on luottamusta yli puoluerajojen. Hän korostaa politiikassa joukkuepelaamista ja erilaisten näkemysten kunnioittamista: Ilman yhteistyötä politiikan tekemistä ei tule mitään.

Entinen peruskoulun rehtori Lehtonen on tunnettu kansan keskuudessa viihtyvänä vaikuttajana, joka uskoo pitkäjänteiseen ja vastuulliseen päätöksentekoon.